Antero Viitala: Jytäri-muisteloja.
Tuo Danbomin Pena joskus tuos mainitti jotta hän kerääs kaikem´moosia muistoja mitä ihimisillä on tosta kuuspuolikkahasta Yamahasta. No minäkin lupauruun niitä panohon ylähä, vaikkei mulla ittelläni oo sellaasta koskaa ollukkaa mutta väkisinki sellaasen kans on joutunu tekemisihin. Tuos mun ensimmääses kirijas ”Tulikko Kawalla?”, ja jonkiv´verran sen jatko-osas, ”Tottahan Kawalla!” niiren kans auseeratahan, mutta niis tapahtuu sev´verran muutakin jotta tästä nimenomaasesta aiheesta voi vähä häirääntyä.
Soli elokuun loppua 1977 kun mä ensimmääsen kerran tuohon Jytärihin pääsin tutustumahan, nuon niinkun oikeen kärestä pitään. Molima Tapsan kans tekemäs sitä surullisenkuuluusaa Kuorasjärven retkiä samaasen miehen Yamaha RD 125 A:lla. No siitä loppuu Ilimajoen Ahonkyläs ketjut ja rattahat, matkan tyssätes sitte siihen. Paikallinen nuoriso ja olletikki moottoripyöräälijät huomas meirän härän ja olivat kaikella lailla siinä häsyys. Mutta kun rupes olemahan jo pimiä ja kun sellaasta profiililtansa salamiakkipastillin muotoosta fiilaa kummempaa apuvälinettä meillei ollu, niin ne neuvoo jotta meirän kannattaas koittaa joinki päästä Seinäjoelle ja mennä passihin sinne yö-Unionille, sielä saattaas joku sellaanenkin pyörähtää, jolta vois apuja löytyä. No, Tapsa lähti sillä piikillä tarkoon hinkkaamahan Seinäjokia kohore ja minä sain istahtaa sellaasen, no kyllä te tierättä minkäfärisen, mustaoranssin Jytärin kyytille. Ja kyllä sielä poijjat olovana istuttihin korkialla. Tärinääkin piisas, mutta tuli sellaanen olo, jotta nyk´kyllä voimma puhuu! Eihän me siinä mitää kovaa menty, Jytärin miehekkähien pakoäänten ylitte kuuluu erellämenevän Tapsan piikin kettinkien prauskahtelu kun ne oikeen löi ylitte. Silti soli pelekkä kyyttisistuminenkin jo tunteena aiva valtavaa! Seinäjoellen päästihin ja moosin ollu kovaa sitä mieltä jotta se Jytäri-kuski olis hyvinkin voinu meille sitä pyöräänsä laihnata, niin meirän retki olis eristyny. Emmä sitä sille kumminkaa esittäny, kiittelin vain kyyttistä ja me jäimä Tapsan kans Unionille orottelemahan, päästähänkö vielä joskus Kuorasjärvelle. Mutta kyllä se kyytti jäi mielehen ja Jytäri nousi meirän arvoasteekolla heti paat palijo ylähäp´päin. Sen reisun jäläkihin minäkin siirrin kämpän seinällä ollusen punavalakoosen XS-2:n esittehen paremmalle paikalle.
Keväällä -78 sain kuulla jotta kyllä Jytäriä vähä muukkin himiööttis. Yks Kimmo tuli piikki-ikähän ja alootti moottoripyöräälyn DT 125:lla. No eihän siinä kauaa menny kun se jo ilimootti, jotta kunhan ikää tuloo riittävästi, niin seuraava askel hänen tapauksesnansa on joko SR 500 taikka XS-2. Mutta kovin pikaasella aikataululla ei meille kellekkää Jytäriasioos mitää tapahtunu. Oikiastansa vasta keväällä -81 meinas tapahtua. Tapsa oli päässy tammikuus armeijjasta ja soitteli mulle, oli saanu haravihinsa jotta Poris olis johonakin liikkees kokonaanen Jytäri, mutta paffilaatikoos paloona. Ja oliskahan hintapyyntö ollu siinä kuuren tonnin korvilla sellaasestakin? Sitä siinä vain enite imehreltihin, millä se sieltä hajetaas pois kun ei ollu oikeen mitää sellaasta kulukuneuvvoa. Siitähän ny ei ollu mitää epäälystä jotteiko me sitä oltaasi nippuhun saatu. Hakemata se sieltä jäi, enkä nym´illää ilikiääsi täs sitä kertoa taas, jotta samaanen kesä -81 meni meillä kummallakin Suzuki GT 550:llä bensaa polttaes. Ja sitä nimittään paloo, oli se sellaanen hotales bentsiinille. Niillä sitte kumminkin maltettihin lähtiä Saarijärvi-meetingihin ja Jytärikokemusta tuli lisää. Sinne tuli lauantaina ehtoopäivällä yks pariskunta. Isännällä oli Kawasaki H2 750 ja akalla punavalakoonen Jytäri. Ne majoottuu siihen meirän naapuriiksi ja pitkän ähittämisen jäläkihin se Tuula antoo mun pikkuusen koittaa sillä Jytärillänsä. Em´minä sillä mitää kovaa truahnannu, sev´verran vain pyörährin siinä leirintäalueella jotta jos oli aikoonansa kyyttis istues tuntenu koneen vääntävän niin nys´sen oikeen toresta tunti sen jytäjyttehen, eikä enää tarvinnu imehrellä, mistä Jytäri oli nimensä saanu. Vähä koitin kauppaakin siitä vissihin teherä, muttei se nainen ollu yhtää mun Sutsukista kiinnostunu. Mutta olihan täs nyj´jo vähä eristystä kun oli saanu Jytärillä koittaa.
Keväällä -82 rupes oikiasti tapahtumahan. Ny Kimmo oli vuorostansa pääsny armeijjasta ja tullu mun kans samahan työmaahan. Se useen aijjoon mainaasi, jotta sellanen Jytärin U.S. Custom-malli olis kovaa hänen mielehen, mutta kun ovat vain vielä turhan uusia ja sen takia hyväs hinnas. Reisuusti meillä oli iltavooroviikko ja se tuli meille heti aamusta kovas pomppees, Seinäjoella MC-putiikis oli Jytäri myitävänä ja sitä piti sem´mielestä saman tien lähtiä kattomahan. No ei sunkaa siinä muukaa auttanu, hyppäsimä Kimmon Carinahan ja lähtimä Seinäjoelle. Ja olihan sielä sellaanen mustaoranssi Jytäri, muutoon oikeen siisti ja alakuperäänen mutta lesta siitä oli vähä flässähtäny. Muistelisin jotta se Putte, tämä MC-putiikin omistaja siitä naukuu jotakin seittemää ja puolta tuhatta markkaa. Käyntihin se lähti mutta kun oli vielä helemikuun loppu, niin ei sillä koittamas käyty. Kimmo jäi hetkeksi asiaa miettimähän, mutta vielä samalla viikolla meille tuli uurestansa asiaa Seinäjoelle, siitoli tullu puhelimes kaupat. Kulijetuspuolikin oli melekeen kunnos, meirän vanaha mies oli erelliskesänä ostanu sellaasen Volkswaakenin Kleinbussin ja sillä Jytäriä, rek. no RS-255 lähärettihin hakemahan. Vähä soli onhoonen auto tavaratilooltansa moottoripyörän kulijettamisehen sellaanen Volsu, Jytäristä piti ottaa etupyörä irti ja koittaa sivuovesta tukkia se kyytille. Joinkin se sinne saatihin ja kovalla kiiruhulla piti tulla takaasin jotta keriitähän vielä iltavoorohon. Se Jytärin poisotto sieltä autosta oli kivuttomempaa ku mitä sinne tukkiminen, nopiaa sitte vain etupyörä takaasin paikallensa ja lykättihin se sinne meirän autotallin pienemmälle puolelle mihinä me pitimä poikaan kans sellaasta epävirallista Klubi 77-kerhotilaa. Lestan se Kimmo vielä kerkes napata joukkohonsa, sen äitee kuulemma tekis siihen vähä paremmat fyllit ja osaavana verhoolis sitä muutoonkin asiallisemmaksi.
Piti sitä Jytäriä sitte vähä paremmalla aikaa tutkia syvällisemmin. Kimmo tykkäs, jotta se käyy vähä ontumalla ja Teuvalta Rahanaaston moottoripyöräliikkeestä se osti siihen Martekin kärijettömän sytytyksen. En sitte tierä, paraniko sen käynti sitte millää lailla, vaikka siihen Martekki laitettihinkin, tottapa. Ainakin soli vähä monimukkaasee asennettava kum´mitä se Martek 440 mikä Arin Tuuttihin aikoonansa sovitettihin. Pakoputket vuoti käyrään liitoksista ja kum´me kylymästi hitsasima ne migillä kiinteeksi, niin johan loppuu supsuttaminen. Rahanaaston pihavarastosta löytyy vielä jonkin käynnin yhteyres jonku ittetekemät sivulaukut, sellaaset pikku-Shoein malliset kumminkin ja taas tuli kauppaa Ekkerin kans. Molin itte onnistunut vaihtamahan sen Sutsukini erellisvuoren mallisehen Honda CB 750 K:hon ja kyllä se oli siinä maalliskuun kaharennenkymmenennen päivän paikkeella kun kumpakaa meistei enää voinu vastustaa kiusausta, pakko niillä oli päästä jo koittamahan. Ei me mitää pitkää retkiä tehty, kun nyv´vain kylillä käytihin miestelemäs uusilla ajopeliillämmä. Sellaanen kesken kaiken alakanu pieni räntäsaret sai vielä tiet niin lipoosiksi, jotta ei tohorittu enää tien päällä olla. Eikä Kimmokaa Jytäriä muutoon pahana pitäny, tartti siinä ei vain aina tahtonu lyörä päälle ja eikä se ollu mikää helepoon maharollinen polokia käyntihin. Keväämmällä sitte, ku ilimat pikkuusen parani, ( soli muutoon kylymä kevät, asiallisia ajeluilimoja rupes tulohon vasta juhannukselta), minäkin kävääsin sillä Jytärillä koittamas. Vanahat muistikuvat piti kyllä paikkansa, mukavasti se väänti, mutta ajoltansa soli muutoon vähä erikoonen. Suoralla tiellä se mennä luikerti kaikella lailla, eikä mum´mielestä oikeen tahtonu kulukia suorahan. Mutta sitte taas kun olis pitänyt taipua kurvihin, niin sitä se ei tahtonu millää teherä. Erikoonen kapistus. Kimmo siitä aina sanookin jotta son tykky fletares.
Muutoon se kyllä tuntuu toimivan, Kokko-Treffeniskin Kimmo sillä kävi ja ajeli muutoonkin melekeen koko kesän iliman suurempia harmia, vaikka se tarttimoottorin ylilyöminen sen pisti joskus sarattamahan, olletikki jos piti äkkiä päästä johonkin lähtemähän. Nimittään yks paikallinen alkohoolin suurkuluttaja joka ittiänsä aina tituleeras ”Erämaapoliisiksi”, oli kovaa ihastunu siihen Jytärihin ja solis mielellänsä ollu Kimmolle pöhönäs jotakin seliittämäs. Se jo aina kaukaa huuti jotta; ”pankaa ne konehet käyntihin, mä niin tykkään kun konehet käyy!” Yleensä silloon Kimmo olis halunnu äkkiä päästä poistumahan paikalta, mutta tartti löi sellaasis tapauksis ylitte joka kerta ja niin se joutuu niitä Erämaapoliisin raskahia seliittämisiä kuuntelemahan, ainakin sen aikaa kun poloki Jytäriä käyntihin.
Heinäkuun lopus sitte sattuu sellaanen trukompi, jotta siinolis voinu käyrä häjystikkin. Me rupesima sielä meirän Klubilla maalaamahan Penan Kawasaki S2:ta. Kimmo ja Aksu, (joka oli erellispäivänä ostanu Honda CB 500:n), kävi vahtaamas kuinka meirän työ eristyy. Hetken ne siinä oli ja lähtivät takaasi kirkolle. Eikä menny kauaa kun puhelin soii ja sielä oli Leena, Kimmon silloonen flikkakaveri. Se toimitti jotta Kimmo on kaatunu Koskiloukolla sillä Jytärillä ja Aksu oli vieny sen terveyskeskuksehen. Se vielä pyyti jotta me hakisima XS-2:n pois siitä lähitaloon portin alta ja toisima sen heille. Meillä jäi Penan kans maaloot kesken ja lähärettihin kattomahan, mitä ny oikeen toresta olikaa tapahtunu. No siinä lähitaloos asuu onneksi Markku, joka pyörii meirän kans samoos moottoripyöräpiiriis. Soli justihin ollu menos pihalta tupahan kun soli kuullu moottoripyörään äänet jokka olikin yhtäkkiä vähä vaimentunu ja muuttuunu sellaaseksi merkilliseksi kirskumiseksi. Soli nähäny Kimmon sielä makaamas vastoon lyhtypylyvästä ja Jytäri oli ollu jonku matkan pääs. Omin voimmin Kimmo oli kumminkin nosnu siitä ylähä ja kiivenny Aksun kyytille. Markku oli sitte isänsä kans hakenu Jytärin pois sieltä ojasta. Mekin kävimä kattomas sen paikan, vähä sieloli kruusia ja kraapooksia asfaltis. Sitte piti tutkia Jytäriä ja se näytti siltä jotta solis menny siinä tiellä voltin ympäri kerien ja jotta nyt oli tullu rahalle vahinkoa. Ainakin nopeusmittari oli sen näköönen jottei se ollu koskaa mittaria nähänykkää ja no, kyllähän sen nyt tietää jotta jos pyörä on asfaltilla menny ympäri, kuinka palijo siitä kaikem´moosia äläviä ja klaappia löytyy. Toinen sivulaukuustakin oli menny aiva rauskooksi ja fletaji siinä tavaratelinehes yhyren kruuvin varas. Me lähtimä sitä sitte lykkäämähän sinne Leenan kotia ja painaahan sellaanen rometto jo muutenkin, mutta nys´se oli vielä raskahee lykätä. Niij´jotta meleko henkihapatuksis molima sen kilometrin lykköön jäläkihin. Eikä me siinä kauaa keriitty pihas seisoskella kun Kimmo ja Aksu tuli Carinalla siihen kans. Kimmo oli apumiehen paikalla ja olihan se vähä vaivaasta sen ylähä nousu sieltä autosta. Siinoli kuulemma käyny joku sellaanen tulumunkki, jotta heti Koskenkorvan risteyksen jäläkihin Kimmo oli lähteny ohittamahan Aksua. Kun soli päässy rinnalle, oli Jytäri ruvennu oikeen reiruhun vatkaamahan ja flätköttämähän kaikella lailla, nakannu Kimmon selijästänsä ja menny hetki matkaa ylösalaasin. Kimmo oli poukahtanu pyörtänöltä selekä erellä vastoon sitä lyhtypylyvästä ja huomaannu siitä. Jytäri oli päätyny sinne ojanpohojalle. No tärkeentähän ny oli jotta mies oli kohtalaases kunnos asiasta kertomas, vähä se selekäänsä ja kättänsä uraji, samoon kun silimäklasien hajuamista. Molima kovaa iloosia, kun ei sille sitte kummemmin käyny, mutta ajokausi oli sen osalta ny täs ja talaveksi taitaas riittää Jytärin osaan mettästystä.
Syksy siitä sitte tuli, aijjan kansa Jytäri siirrettihin Klubille orottamahan erinääsiä kunnostustoimenpiteetä. Meleko varahaases vaihees syksyä Kimmo kävi friimaasemas siitä färiosat irti ja oli kovaa salaperääsen tuntuunen. Ei se meille mahtunu kertomahan mitä se niiren kans meinaa oikeen teheräkkää. Pitkin alakutalavia se soitteli monehenkin paikkahan mistä niitä osia sais, muttei kaikkia saanu enää eres maahantuojalta. Ja mitä sai, maksoo aiva raakan palijo. Oliskahan se nopeusmittarikin maksanu jotakin seittemän-kahareksansataa markkaa ja toimitusaika olis ollu huomattavan pitkä. Niinpä siinä otettihin halavemmat konstit käyttöhön. Ohojaustangon katkaasijat Kimmo sosialisootti pikkuvelijensä RD 125 DX:stä, pakorööriksi Rahanaasto myy sille jonkin 2-1-putken ja mittaristokin löytyy Ekkerin vajasta, soli Suzuki GT 550:n. Me aukaasima sen mittariston ja MP-leherestä leikootut pienet Yamahan äänirautalogot liimattihin S-kirijaanten päälle. Ja yks ehtoo Kimmo meirät oikeen toresta yllätti tuomalla nähärä ne färiosat. Soli ne itte saunas maalannu alakuperääskuvioonnin mukaasesti VHT:n spraymaaliilla puna-musta-valakoosiksi ja yks automaalari oli vetänyt niihin oikeen kakskomponenttilakan. Noli poijjat hianot ja meillä meni koko ilta niitä ihastelles.
Kevät -83 sieltä oli kovaa vauhtia tulos ja Kimmolle yritti tulla vähä jo kiirus jotta sais sen Jytärin kasahan. Tottahan siinä meni aikaa ja tupakkia kun sitä koitettihin ajokuntooseksi saara. Viimmekesäänen kolari ei ollu meiltä millää lailla unohtunu ja jottei mitää vastaavaa enää tapahtuusi, niin mulle puolivahingos siitä Sutsukista jääny ohojausiskuv´vaimenninkin vielä Jytärihin kruuvattihin, josko se jotakin auttaas. No, Kimmo sai sen Jytärin jo huhtikuus liikennöötävähän kuntohon, mutta kyllä siltä siitä joinki oli maku menny, eikä sollu mikää kovin kernas sillä ajelemahan, olokohonkin jotta XS-2 oli nuon niinku päällisin puolin siistis kunnos. Muutaman reisun jäläkihin se pani sen myyntihin, mutta oli se merkillistä kun ottajia ei tahtonu löytyä. Yhtenä perijantaiehtoona tuli kumminkin joku pariskunta sitä vahtaamahan. Se ei varmahan myyntiä helepottanu, jotta meitä oli sitte isoo sakki sielä Kimmon kotona takapiruuna imehtelemäs jotta tulooko siitä kauppoja? No ei tullu, tonnin riita niille siitä jäi. No sitte Vaasas, Bike Centteris olis ollu Yamahan XJ 650 ja siihenkin Kimmo koitti Jytäriä vaihratella, muttei ne päässy sen Tommenin kans oikeen hinnasta yksimielisyytehen. Toukokuus Kimmo lopuuksi kyllääntyy ja repääsi oikeen kunnolla. Se kävi Tervajoen Rinta-Joupis vaihtamas molemmat, Jytärin ja Carinan vm -80-mallisehen Suzuki GSX 750:hen. Autotoonkin siitä sitte tuli, mutta oli se silti innos ja muisti mainaasta useen aijjoon:
-No nyt on Gesäksä kesäksi.
Mitää varmaa tietoa ei sitte oo, mihinkä se XS-2 sieltä Joupista lähti, muttei sunkaa se kauaa sielä seisonu. Oikiastansa ensimmääset elon- vai pitääskö sanoa kuolonmerkit saatihin vasta täs 2000-luvun puolella, aiva selevähän sen tankki oli Huutonetis myitävänä jostakin Parkanon suunnalta. Olikahan joku nys´sitte menny sen purkimahan? Toki kahareskymmenes vuores kerkiää tapahtua kaikem´moosta. Samoon VMPK:n nettisivuulla joku ihimetteli jotta mikähän merkitys silläkin on jotta kun hänelle on kulukeentunu tuollaaset selevästikkin Suzukin mittarit mutta kun jokku veijjarit on laittanu niihin Yamahan logot sisälle. Mua se kovaa nauratti ja laitoon sille sitte yksityysviestiä jotta mehän ne hyväkkähät olima. Jotta joo, tälläänen tapaus oli se Kimmon Jytäri silloon aikoonansa.
Jytärin omistajihin on sitte tullu törmättyä aijjan kans. Tämä Danbomin Penahan tuli jo mainaastua, mutta vuoren -94 Veteraanirallis meirän naapurina oli joku kuortanelaanen sälli, jolla oli sellaanen vähä harvinaasempi -76-mallinen Jytäri. Tuolta Tampereen suunnilta oon tullu tuntemahan HaBen jolla on museorekisterööty XS-2, onkahan se nys´sitte -73-mallinen. Ja aiva täs viimme vuosina moomma taas innostunu käymähän tuola Latoajos ja sielä yks veikkonen kävääsi toimittamas jotta joka kerta kun hän on siihen tilaasuutehen osallistunu, aina hän on ollu Jytärillä matkas. Eikä soo kuulemma mitää yks taikka kaks kertaa mitä son sielä käyny, niitä käyntikertoja on vissihin siinä nelijänkymmenen korvilla, jottei nyv´vain oosi jo ylittekkin.
Emmä ny yht´äkkiä enempää keksi täs nuosta Jytäriistä jaaritella, ja vaikkei kokemukset aina välttämätä niin positiivisia ollukkaa, niin kyllä minä ainakin sitä joinki arvos pirän, ei niistä -70-luvun lopun tunnelmista kun sellaasta vähinsä tuli haaveltua, mihinkää pääse. On se vain omalla laillansa hyvä vehijes.