Päivitetty: 11. Maaliskuuta 2006

Mahtavat soundit!

[Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana uudessa ikkunassa.
Tosin ei välttämättä toteudu ihan kaikissa kuvissa...]



Omat kokemukseni Jytä-Jammusta ovat – yllätys yllätys- pelkästään positiiviset.
Pyörä on helppohoitoinen, kun vaan muistaa aika ajoin kiristää kaikki pultit ja mutterit.
Tärinä saattaa joskus aiheuttaa pieniä katoamistemppuja.
Ei Jytäri mikään tykki ole, mutta vääntöä löytyy ihan mukavasti ja soundit ovat mahtavat.
Olihan jo aikoinaan XS2 mallin rekisteriotteessa maininta, ”äänenvoimakkuus 90DBA hyväksytty
LM No 6320A/ 773-71”. Takaan, että naapurini tietävät, koska olen liikkeellä.
Ajoasento on sopivan pysty ja rento. Takapuoli on tosin pitemmillä matkoilla lujilla,
mutta onneksi tuo tankin koko rajoittaa kertaistumista sopivasti. Tankattava on aina
150 kilometrin jälkeen seuraavalla bensa-asemalla.
Oman pyöräni hankin vuonna 2001 ja ensimmäisen kesän ajoin sillä vikoineen päivineen.
Moottori söi öljyä, eikä viides vaihde tahtonut pysyä päällä.
Seuraavana talvena tein täydellisen moottoriremontin: sylinterit porattiin, laakerit
uusittiin ja hammasrattaita vaihdettiin. Sen jälkeen ei moottorihuolia ole ollut.



Pari vuotta sitten laitoin pyörän talven aikana palasiksi ja kunnostin kaiken tarpeellisen.
Suurin ongelma oli selvittää värikoodi, mutta sekin selvisi maalarin avustuksella.
Kesällä 2004 pyörä tarkastettiin ja hyväksyttiin museorekisteriin.
Yamaha on aina ollut minulle numero yksi. Seurasin kaksipyöräisiä tarkkaan 1970-luvun alussa
ja tietenkin Jarno Saarinen oli ehdoton suosikkini ja sitä kautta myös Yamaha. Sieltä se sai
alkunsa. Ja kun tuli aika harrastaa veteraaneja, aloitin 350 R5 Street -mallilla, joka sai
sitten seurakseen nykyisen Jytärini. Sittemmin R5 on vaihtanut maisemia, mutta Jytäri on ja pysyy.
Ostaisin ilman muuta uuden vastaavan jos sellainen vain olisi saatavilla. It´s a better machine,
kuten 70-luvulla mainostettiin tai Ride with the best, kuten tämän vuoden Yamahan mainoslause kuuluu.

Pentti Danbom